Teksti: Claire Freedman
Kuvitus: Nick East
Suomennos: Terhi Leskinen
Mäkelä (2012)
Kana, ankka, lammas ja härkä asuvat viihtyisällä pikku maatilalla ilman huolen häivää, kunnes eräänä päivänä tietä pitkin sattuu hiippailemaan kaupunkilaiskettu. ”Kuka tänään syödään?”, pohtii nälkäinen kettu. Joutuvatko maatilan eläimet sen suuhun? Ei, härällä on hurja ja huimapäinen suunnitelma!
Ensimmäiseksi kettu yrittää napata kanan, mutta tämä ilmoittaa olevansa hevonen – siitä todisteena kopisevat kookospähkinäkaviot, suipot korvat ja pitkä häntä. Kettujen opaskirjan mukaan ketut eivät syö hevosia, joten kana säästyy. Seuraavaksi kettu loikkaa ankan kimppuun, mutta tämä helisyttää kelloaan, heristelee sarviaan ja vaakkuu olevansa lehmä. No, ketuthan eivät syö lehmiä, vaikka olisivat pyörtymäisillään nälästä. Ankkakin selviää siis hengissä. Kun kettu lähestyy lammasta, tämä kiljahtaa olevansa aasi – eivätkä ketut syö aasejakaan. Raivoissaan kettu tempaisee kanalan oven auki – ja vastassa on valtava härkä!
”Minähän olen kana!”, härkä sanoo. ”Jos ketut kerran SYÖVÄT kanoja, NIIN MITÄ SINÄ SIINÄ VIELÄ ODOTAT?”
Sydänjuuriaan myöten säikähtänyt kettu ottaa jalat alleen ja juoksee takaisin suureen kaupunkiin niin lujaa kuin ikinä jaksaa. Kana, ankka, lammas ja härkä jatkavat onnellisina huoletonta elämää maatilallaan. Yhteistyöllä ne selvisivät vaarallisesta tilanteesta.
Nick East on kuvittanut kirjan pehmeillä väreillä ja kauniilla viivalla. Yksityiskohtia ei ole liikaa, mutta tutkittavaa kyllä riittää. Tekstin koko vaihtelee tunneskaalan ja äänenvoimakkuuden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti