Otava (2012)
Amy on aivan tavallinen nuori tyttö: hän käy koulua, hänellä on poikaystävä, hänellä on tulevaisuus edessään. Hänen vanhempansa sen sijaan eivät ole ihan niin tavallisia, vaan molemmat korkeasti koulutettuja omien alojensa osaajia. Vanhemmille tarjoutuu mahdollisuus uskomattomaan matkaan, mahtavaan tilaisuuteen käyttää asiantuntemustaan mahdollisesti koko ihmiskunnan hyväksi, ja he päättävät käyttää tilaisuutensa. Kun avaruusalus Varjelus lähtee pitkälle matkalleen kohti kaukaista planeettaa, ovat Amy ja hänen vanhempansa mukana: muiden tiedemiesten ja asiantuntijoiden tavoin syväjäädytettyinä seuraaviksi 350 vuodeksi, jotka matkan on tarkoitus kestää.
17-vuotias Seuraaja on asunut Varjeluksella koko ikänsä, kuten jo monet sukupolvet häntä ennen. Varjelus matkaa kohti Kentauri-Maata ja taakse jäänyt Aurinko-Maa on vain kaukaista historiaa. Aluksella asuu tuhansia ihmisiä, jotka pitävät yllä sen toimintoja, valvovat matkantekoa ja kehittävät uusia teknisiä sovelluksia matkan kestäessä. Seuraaja on kuitenkin erilainen kuin muut: hän on seuraava Vanhin, aluksen tuleva johtaja tämänhetkisen Vanhimman jälkeen. Vuosisatojen kuluessa aluksen käytännöt ja säännöt ovat muuttuneet radikaalisti lähtötilanteesta, mutta tälle sukupolvelle nykyisyys on normaalia – eiväthän he muusta tiedä. Aluksen johtohahmoilla, Vanhimmalla ja Lääkärillä on myös keinoja pitää ihmiset tottelevaisina ja asioita salassa. Seuraaja on ollut koulutettavana tulevaan tehtäväänsä nyt jo vuosia, mutta tuntee yhä tietävänsä aivan liian vähän, ja hänen luottamuksensa Vanhinta kohtaan murenee. Tuntuu olevan ainoa keino etsiä tietoa itse.
Oma-aloitteisuutensa myötä Seuraaja törmää salaisuuteen: alus kantaa mukanaan satoja syväjäädytettyjä ihmisiä, ja heistä yksi on kaunis, kalpeaihoinen, punatukkainen tyttö – Amy. Kun joku sulattaa Amyn tarkoituksenaan tappaa, on Seuraaja yksi ensimmäisistä paikalla. Amy saadaan pelastettua, mutta kohta ymmärretään, että murhaaja ei aio lopettaa yhteen yritykseen. Kuka murhaaja voi olla, kun kyse on suljetusta ja tarkoin vartioidusta aluksesta? Mahdollisia ehdokkaita – toinen toistaan vaarallisempia – onkin kenties useita…
Amy on sulatettu, joten hänen on sopeuduttava Varjelukselle. Itse hän olisi saattanut valita vaikka kuoleman sen sijaan, että löytää itsensä avaruusaluksesta outojen ihmisten keskeltä ilman vanhempiaan, ja ylipäätään mitään tuttua, mukanaan vain muistot Maasta ja kaikista rakkaista ihmisistä. 50 vuotta liian aikaisin heränneenä on epävarmaa ehtiikö Amy nähdä vanhempiaan enää ikinä tai tuleeko hän näkemään planeettaa, jonne on matkalla. Koko elämä olisi elettävä metalliseinäisessä aluksessa, kierrätettyä ilmaa hengittäen, ilman oikeaa sadetta tai auringon kirkkautta ja lämpöä.
Seuraajasta Amy löytää kuitenkin ihmisen, joka suhtautuu häneen avoimesti ja ystävällisesti, ja johon kenties voi luottaa. Lähes kaikille muille hän onkin sitten friikki: erilainen ja erinäköinen. Satoja vuosia matkalla olleella aluksella ihmisten piirteet ovat geneettisesti yhdenmukaistuneet, ja Amyn erilaisuus on pelottavaa. Hän saattaa olla jopa fyysisessä vaarassa, mutta ei silti pelkää ihmetellä ääneen monia aluksella normaaleina pidettyjä asioita. Puudutetun oloiset, kaiken sokeasti uskovat ihmiset ovat ”normaaleja” ja asioita kyseenalaistavat ja omilla aivoillaan ajattelevat ”hulluja”. Kohta on myös edessä parikymppisten ihmisten Kausi, lisääntymisen eli seuraavan sukupolven tuottamisen aika, joka tapahtuu vain kerran elämässä. Eiväthän ihmiset ennen ole näin käyttäytyneet! Mikä tällä aluksella on vikana!?
Matka alkaa on trilogian ensimmäinen osa, ja koukuttaa saman tien mukaan mielikuvitukselliseen tarinaan, joka sisältää kokonaan uudenlaisen futuristisen maailman, uutta teknologiaa, jännitystä ja rakkauttakin. Kirjan pohjalta on mielenkiintoista pohtia olisiko tuollainen satojen vuosien matka suljetussa tilassa oikeasti mahdollinen? Miten yhteisö muokkautuisi ja pystyisivätkö ihmiset elämään sovussa? Väistämättä jotkut myös kyseenalaistaisivat elämänsä aluksella: joku aiemman sukupolven edustaja on päättänyt lähteä mukaan, eikä seuraavilla ole vaihtoehtoja. Jos tietää, että ei tule itse koskaan pääsemään uudelle planeetalle, eikä ehkä vielä oma lapsikaan, mikä voisi motivoida ihmisiä työhön? Sääntöjä tietysti tarvitaan, mutta olisiko yhteisöä pakko kontrolloida jotenkin muutenkin, vai voisiko ihmisten antaa elää vapaasti omine mielipiteineen?
Trilogian seuraava osa A Million Suns ilmestyy suomeksi alkuvuodesta 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti